Elossa ja menossa

Elämäni on ollut hektistä, mikä näkyy tietysti siinä, että täällä on hiljaista. Projektini etenee kuitenkin siihen tahtiin kuin pitääkin, eli ei huolta, en ole yksi niistä, jotka ovat aloittaneet reippaasti ja sitten hävinneet lenkkipoluilta ja kauppojen kasvisosastoilta kuin tuhka tuuleen. Sen verran joudun kyllä myöntämään, että muutamia repsupäiviä on tullut kohdattua, esimerkiksi risteilyllä ja tortillailloissa, mutta toisin kuin ennen, tällä kertaa olen saanut itseni heti seuraavana päivänä ruotuun, enkä ole tuntenut edes syyllisyyttä. Piste minulle.

Eilen pääsin ensimmäisen kerran lenkille sen jälkeen kun mälläsin nilkkani. Viime viikolla olisin muuten voinut mennä jo kokeilemaan, mutta flunssapirulainen iski, enkä halunnut pahentaa tilannetta -30 asteen pakkasessa. Hitsi että tuntui hyvältä saada pitkästä aikaa hikeä pintaan ja syke ylös. Nilkka on edelleen jäykkä, mutta tuntuu kestävän ihan hyvin tämän päivän kevyessä hölkkätestissäkin. Ihanaa, kun keli on lämmin, mutta kuitenkin pakkasen puolella, ihan huippu ulkoilusää.

Warming Up by Andy Newson

Nyt minulla on muuten apunani kaksi laitetta, joita minulla ei ole ollut edellisten laihdutusyritysteni jälkeen, nimittäin sykemittari ja keittiövaaka. Laihdutus ja kuntoilu toki onnistuu ilman niitäkin, mutta kyllähän ne helpottavat elämää huomattavasti. Lenkilläkin on ihan toinen meininki kun kyttäilee sykkeitä samalla, loppumatkakin on pakko vääntää täysillä ettei keskisyke laske. Ja keittiövaa'an kanssa päivän kalorimäärä on taatusti tarkempi, kuin mututuntumalla tai muilla mitoilla mitattuna.

Ja jos joku sanoo, ettei ole varaa ostaa näitä laitteita, en usko sanaakaan. Vaa'an ostin Euromarketista alennuksesta muistaakseni alle kahdeksalla eurolla ja sykemittarin kahdellatoista eurolla huutonetistä. Eiväthän ne mitään huippulaitteita ole, mutta hoitavat hommansa varsin hyvin.

Olisipa jo huominen, että pääsisi taas lenkille :)

Ihminen saa mitä tuntee ansaitsevansa

Koska blogini käsittelelee elämänmuutosta eikä vain laihduttamista, haluan ottaa tänään esille jotain muuta. Kuvauksessani lukee, että haluan tehdä elämäntaparemontin rennolla ja rakastavalla otteella.

Ja tärkeintä on olla itselleen lempeä ja suvaitsevainen. Edelliset laihdutus/elämäntapamuutosyritykseni ovat kaatuneet liian kovaan yrittämiseen ja epärealistisiin tavoitteisiin. Tällä kertaa varaan itselleni aikaa tottua muutoksiin, en kärvistele nälissäni ja pidän huolen siitä, että liikun niissä rajoissa, joissa keho kestää ja viihtyy.

Pääasiassa se tarkoittaa tuota ylläolevaa, mutta siihen liittyy muutakin. Antakaas kun kerron.

Olen taipuvainen masennukseen, kuten moni muukin meistä. Ahdistun sosiaalisissa tilanteissa, etenkin silloin, kun pitäisi hoitaa asioita opiskeluun liittyen, tai lääkärissä, tai kelassa, tai työkkärissä, tai lasten hoitopaikassa tai missä vain virallisemmassa yhteydessä. Mielialani nousee ja laskee, joskus olen häikäilemättömän onnellinen kaikesta, minkä olen saavuttanut, joskus tunnen, etten ansaitse siitä mitään ja että ne ovat katoamassa minulta.

Jouduin syyskuussa lopettamaan koulutuksen sen takia, että minulla oli jatkuvasti sietämättömän huono olo. Huimasi, sydän hakkasi, hikoilin ja tärisin. Lääkäreissä ja laboratorioissa ravatessani selvisi vain, että kilpirauhasarvoni ovat koholla ja hartiani aivan juntturassa. Olen ollut kotona siitä asti ja tajusin kärsineeni vakavista paniikkihäiriön oireista vasta sitten kun olin kolmen viikon jälkeen rauhoittunut ja oloni parani normaaliksi. Ymmärsin yhdistää muissakin elämäntilanteissa saamani oireet samaan asiaan. Sitten aloin miettimään että minkä takia reagoin niin voimakkaasti.

Suurin osa sairaudestani tulee lapsuudestani, jolloin olen oppinut pitämään itseäni muita arvottomampana, huonona, rumana ja sivistymättömänä. Roskasakkina. Näin ollen luulen usein ihmisten näkevän minut samalla tavalla ja lamaannun sen painon alle. Tai pelkään että he huomaavat, etten minä olekaan arvokas, että minun kanssani kannattaisi keskustella tai hoitaa minun asioitani. 

Solmu on laajempi kuin jaksan selittää, mutta pääasia on se, että haluan oppia uuden tavan ajatella itsestäni ja elämästä. Haluan löytää tavan ajatella positiivisesti itsestäni, ympärilläni olevista ihmisistä ja maailmasta. Haluan elämääni valoa ja hyvää energiaa. 

Feedback Options On Blackboard by Grant Cochrane

Koska kielteinen ajatusmalli voi olla vaikea purkaa, lähden liikenteeseen perusteista. Yritän kohdella itseäni kauniisti ja ajatella itsestäni hyvää. Voimistaa positiivista minäkuvaa mielikuvaharjoituksilla ja opetella uskomaan kykyihini. Unohtaa syövyttävät ja tukahduttavat ajatusmallit ja luottaa siihen, että maailma haluaa tarjota minulle mahdollisuuksia joista saan kiinni vain jos uskallan yrittää.

Minä uskon vahvasti siihen, että ihminen saa osittain sellaisen elämän, kuin kuvittelee ansaitsevansa, eikä itseensä luottava, positiivista energiaa avukseen käyttävä ihminen koskaan lannistu vaikeuksien edessä, vaan jaksaa pyrkiä eteenpäin niistä huolimatta

Painonkehitystä ja eilisen ruokalista makroineen

Unohdin kokonaan laittaa tänne eilen tietoa painonkehityksestäni. Vaaka näytti 79.2kg, eli aloituspainosta tällä hetkellä on lähtenyt 2.1 kiloa. Viikkopudotukseksi tuo on aikamoinen määrä, mutta kun ottaa huomioon edellisviikonlopun repsahduksen alkoholin ihmeelliseen maailmaan, suurin osa pudotuksesta on varmasti vain turvotusta. Olen silti tyytyväinen ja mikä tärkeintä, aikataulussa. Reilu kolme kuukautta aikaa pudottaa kuusi kiloa ja puolen kilon viikkotahdilla aika riittää.

Aloitin painonpudotuksen vuoden alussa, mutta punnitsin itseni ensimmäisen kerran vasta viime viikon maanantaina kun liityin kalorilaskuriin. Niinpä en osaa lainkaan sanoa, kuinka paljon pudotusta on tullut yhteensä. Ainakaan olo ei tunnut siltä, että grammaakaan olisi pudonnut, vaikka olenkin pirteämpi ja vatsa tuntuu keveältä, eikä sellaiselta turvonneelta pallolta.

Kävin eilen ulkona tunnustelemassa jalan kuntoa. Kotioloissa se ei ole enää lainkaan kipeä, mitä nyt hiukan jäykkä. Mutta heti kun kävelin hetken, kipu palasi ja nilkka alkoi tuntumaan siltä, että se saattaisi kääntyä taas. Ja jos se kääntyy uudestaan, toipuminen olisi vielä hitaampaa, joten myönsin tappioni ja palasin kotiin. Kunhan se tuosta tokenee, alan etsimään nilkkajumppaohjeita, että saisi hiukan tukea noille notkuville nivelsiteille. Heikot nilkat ja ranteet ovat olleet kiusanani lapsesta saakka.

Chopstick And Tape by zirconicusso

Ensimmäisen viikon perusteella sanoisin, että noudattamani makrot sopivat ruokavaliooni hyvin tällä hetkellä. Nälkä pysyy kurissa hyvin, olo on jatkuvasti kevyt ja energinen, enkä kaipaa lainkaan "kiellettyjä" ruoka-aineita. Ainoa, mistä olen hivenen huolissani, on se, että rasva on jäänyt vähille viimeaikoina. Pitänee korjata asia öljyisilä salaatinkastikkeilla ja pähkinöillä. Kehoni ei tykkää oikein toimia, ellei se saa riittävästi hyviä rasvoja. Olen huomannut, että riittävä hyvien rasvojen saanti vähentää nivelkipujani, pitää talvellakin ihon hyvässä kunnossa ja pitää kylläisenä. 

Katselin kalorilaskurissa kanssalaihduttajieni ruokalistoja ja hämmästyin, miten vähän ihmiset syövät kalorimääriinsä nähden. Monella on listassaan vain muutamia ruoka-aineita. Suurin osa päivän kaloreista tuhlataan vähäravinteisiin eineksiin, syödään vähän jotain, missä on paljon kaloreita, eikä lainkaan riittävästi kasviksia. Minulle on aivan sama miten ihmiset painonsa haluavat pudottaa, mutta ihmettelen että miten tuollaisilla annoksilla voi elää? Minä nääntyisin nälkään iltaan mennessä. 

Luulen, että juuri samaan asiaan laihduttamiseni on usein kaatunut. Olen syönyt kaikkea roskaa, mutta vähemmän ja kärsinyt jatkuvasti nälästä. Nyt syön enemmän kuin ennen, mutta huomattavasti pienemmillä kaloreilla. Syön aina vatsani täyteen ja aina kun on nälkä. Silti kalorini ovat pysyneet alle 1200 viime viikolla.

Oikeastaan, voisin laittaa esille tännekin eiliset syömiseni. Ajat eivät välttämättä pidä paikkaansa, sillä suunnittelen etenkin iltaruoat jo aikaisemmin sen perusteella, miten makroja on korjattaja ja onko kasviksia syöty riittävästi. Sipuli, porkkana, voi ja kerma muodostivat porkkanasosekeiton, jonka söin päivälliseksi.

Lista kopioitu suoraan Kalorilaskurin sivuilta.

Päivämäärä	Aika	Ruoka	Määrä	Energia	Proteiini	Hiilihyd.	Rasva
23.01.2012 maanantai	10:59:05 aamupäivä	Näkkileipä, vaasan maukas, täysjyväruis, annos 15g	25g	77.5kcal	2.5g 10kcal 14%	14.8g 59kcal 80%	0.6g 5kcal 7%
23.01.2012 maanantai	10:59:30 aamupäivä	Voi (Fineli)	10g	72.5kcal	0.1g 0kcal 1%	0g 0kcal 0%	8.1g 73kcal 99%
23.01.2012 maanantai	10:59:50 aamupäivä	Whey-80 (Star nutrition), annos 37g	37g	151.7kcal	28.1g 112kcal 77%	1.9g 7kcal 5%	3g 27kcal 18%
23.01.2012 maanantai	10:59:58 aamupäivä	Porkkana, keskikokoinen 65g	125g	35kcal	0.8g 3kcal 9%	7.4g 30kcal 85%	0.3g 2kcal 6%
23.01.2012 maanantai	11:00:07 aamupäivä	Vesi	250g	0kcal	0g 0kcal 0%	0g 0kcal 0%	0g 0kcal 0%
23.01.2012 maanantai	11:00:19 aamupäivä	Vesi	500g	0kcal	0g 0kcal 0%	0g 0kcal 0%	0g 0kcal 0%
23.01.2012 maanantai	18:19:39 ilta	Sipuli (kuorittu)	47.26g	12.8kcal	0.6g 2kcal 20%	2.3g 9kcal 73%	0.1g 1kcal 7%
23.01.2012 maanantai	18:19:40 ilta	Porkkana, keskikokoinen 65g	145.72g	40.8kcal	0.9g 3kcal 9%	8.7g 35kcal 85%	0.3g 3kcal 6%
23.01.2012 maanantai	18:19:40 ilta	Voi (Fineli)	7.88g	57.2kcal	0.1g 0kcal 1%	0g 0kcal 0%	6.4g 58kcal 99%
23.01.2012 maanantai	18:19:40 ilta	Valkosipulinkynsi keskikokoinen 3,5 g	1.26g	1.3kcal	0.1g 0kcal 31%	0.2g 1kcal 64%	0g 0kcal 5%
23.01.2012 maanantai	18:19:40 ilta	Kerma, rasvaa 35 g, kuohukerma (Fineli)	7.88g	26kcal	0.2g 1kcal 2%	0.2g 1kcal 4%	2.8g 25kcal 94%
23.01.2012 maanantai	18:34:52 ilta	Vesi	500g	0kcal	0g 0kcal 0%	0g 0kcal 0%	0g 0kcal 0%
23.01.2012 maanantai	18:35:29 ilta	Näkkileipä, vaasan maukas, täysjyväruis, annos 15g	15g	46.5kcal	1.5g 6kcal 14%	8.9g 35kcal 80%	0.3g 3kcal 7%
23.01.2012 maanantai	18:35:44 ilta	Voi (Fineli)	10g	72.5kcal	0.1g 0kcal 1%	0g 0kcal 0%	8.1g 73kcal 99%
23.01.2012 maanantai	19:55:41 ilta	Maustamaton rasvaton maitorahka (X-tra), annos 250g	250g	150kcal	25g 100kcal 68%	10g 40kcal 27%	0.8g 7kcal 5%
23.01.2012 maanantai	20:07:36 ilta	Kananmuna keitetty (Fineli)	55g	78.5kcal	6.9g 28kcal 35%	0.2g 1kcal 1%	5.6g 51kcal 64%
23.01.2012 maanantai	20:08:03 ilta	Voi (Fineli)	20g	145.1kcal	0.2g 1kcal 1%	0.1g 0kcal 0%	16.3g 146kcal 99%
23.01.2012 maanantai	20:08:39 ilta	Näkkileipä, vaasan maukas, täysjyväruis, annos 15g	15g	46.5kcal	1.5g 6kcal 14%	8.9g 35kcal 80%	0.3g 3kcal 7%
23.01.2012 maanantai	20:36:42 ilta	Vesi	500g	0kcal	0g 0kcal 0%	0g 0kcal 0%	0g 0kcal 0%
23.01.2012 maanantai	20:37:11 ilta	Porkkana, keskikokoinen 65g	200g	56kcal	1.2g 5kcal 9%	11.9g 48kcal 85%	0.4g 4kcal 6%
23.01.2012 maanantai	22:27:49 ilta	Vesi	500g	0kcal	0g 0kcal 0%	0g 0kcal 0%	0g 0kcal 0%
Virheprosentti 0.9% Laskettu kokonaisenergia 1060.6kcal Erotus 9.3kcal Kuituja 22.5g			3222g	1069.9kcal	69.8g 279kcal 26%	75.4g 301kcal 28%	53.3g 480kcal 45%

Herkuista ja itsensä hemmottelusta

Aloitin vuoden alusta herkkulakon. Herkuilla tarkoitan siis niitä ruoka-aineita, joilla ei ole minkäänlaista ravintoarvoa ja jotka lihottavat, aiheuttavat syyllisyyttä ja väsyttävät. Niitä, joita moni meistä voi ahtaa sisäänsä niin paljon, että napa on ratketa. Karkkeja, jäätöä, sipsejä, popcornia, leivonnaisia, sokerimaitosuklaata... Niitä, joista moni meistä on jollain kummallisella tavalla hirvittävän riippuvainen. 

Olen jo pidemmän aikaa tiedostanut, etteivät edellä mainitut ruoka-aineet tee minulle lainkaan niin hyvää, kuin mitä olen tunnetasolla ajatellut. Ne eivät saa minua tuntemaan itseäni onnistuneeksi pitkän päivän jälkeen. Ne eivät lohduta huonona päivänä, eivätkä täytä sitä kummallista tyhjää oloa, kun makaa sohvalla ja katsoo elokuvia ja haluaa jotain. Eivätkä ne oikeastaan edes maistu niin hyvältä, kun niiden ajattelee maistuvan silloin kun niitä eniten haluaa. Ne eivät ole enää pitkään aikaan tarjonneet minulle mitään, mikä korvaisi niiden aiheuttamat haitat. En siis tarvitse niitä.

Mutta kyllähän ihmisen on nautittava ruoasta, me elämme siitä ja joudumme syömään sitä joka päivä elämämme loppuun asti. Juuri siksi ruoan on oltava ravitsevaa ja hyvää. Herkkujakin täytyy saada silloin tällöin, minun mielestäni jokainen päivä on herkun arvoinen. Ja kun makaa sohvalla ja katsoo elokuvia, on pakko saada jotain.

Oranges With Leaves by Master isolated images

Joten hylkäsin ajatuksen siitä, että herkkujen pitäisi olla jotain ekstraa ja päätin, että koska olen tällainen herkkuperäsin, herkkujen on oltava osa päivittäistä, ravitsevaa ruokavaliotani. Eli herkkujen täytyy olla paitsi hyvänmakuisia, myös ravintoarvoiltaan terveellisiin elämäntapohin sopivia.

Mainitsin jo aiemmin proteiinipirtelön, makuvaihtoehtoja löytyy niin paljon, että jokaiseen herkkuhetkeen luulisi löytyvän sopivan. Toinen aivan ehdoton on maitorahka vapaavalintaisella makeutuksella, kuten hunajalla, stevialla, marjoilla tai vaikka vauvojen hedelmäsoseilla. Jäähdytettynä voittaa jäätelön mennen tullen, etenkin jos satutte löytämään jostain vaniljaesanssia. Namia ja pitää proteiinit korkealla. Sitten on tietysti itse tehty suklaa, tummaa kaakaojauhoa, voita, kermaa, makeutusta ja esimerkiksi pähkinöitä, kuivattuja hedelmiä, piparminttuesanssia tai marjoja. Pieni pala riittää viemään makeanhimon, menkkakiukun ja huonon tuulen.

Mutta yksinkertaisin herkku on hedelmä, jonka on itse erikseen hakenut kaupasta, valinnut huolella ja nauttinut haluamassaan paikassa ajatuksella.

Kuten moni lahduttamista harkinnut on kuullut, tärkeintä on arvo, jonka ruoalle antaa. Kun syö ajatuksella ja tunteella, keskittyen jokaiseen suupalaan, pienikin annos tyydyttää paremmin kuin rekkalastillinen huolimattomasti teeveen ääressä tai ruuhkabussissa kiskottuja suklaapatukoita ja sipsipusseja.

Itseään on hemmoteltava, päivittäin.

Haialtaaseen verta vuotavan haavan kanssa

Suunnittelin pääseväni viimeistään maanantaina lenkille, mutta nilkka vihoittelee edelleen niin, että se taitaa jäädä haaveeksi. Onneksi kaloreiden pitäminen alhaalla ilman liikuntaa ei ole tuntunut hankalalta, ainakaan toistaiseksi. Vaakakin on toistaiseksi sitä mieltä, että olen tehnyt jotain oikein. Mutta lenkki tietenkin pienentäisi ympärysmittoja kaloreihin katsomatta, piristäisi ja nostaisi peruskuntoa. Mutta parempi istua kiltisti kotona ja odottaa, että se paranee kunnolla. Eilen kävin katsomassa serkkuni vastasyntynyttä ja samalla hiukan kaupassa ja nilkka oli heti paljon kipeämpi kuin normaalisti. Huomasin myös, että nilkuttaminen alkoi särkeä myös toisen jalan polvea, yritä siinä sitten miettiä, kumpaa jalkaa pitäisi varoa.

Paino on tällä viikolla tippunut ihan mukavasti, tosin vajetta onkin huomaamatta tullut sen verran, että sietääkin tippua. Huomasin muuten eilen kun kyläillessä tuli syötyä muuta kuin oman kaapin antimia ja hiilihydraatit nousi sataan normaalista seitsemästäkymmenestä, olin illalla nälkäinen kuin susiemo. Kun hiilihydraatit pitää alhaalla, näläntunnetta ei kerta kaikkiaan tule. Eilen oli pakko vetäistä wokkivihannessettiä yöpalaksi. Toisaalta olen kyllä syönyt aika huonosti viimeaikoina, eikä eilen koko päivänä normaalista kalorimäärästä huolimatta tullut syötyä kunnon ruokaa, että teki ihan hyvää syödä hiukan reilummin.

Chocolate Muffin And Measuring Tape by Grant Cochrane

Olen muuten hirveän hyvin pystynyt kieltäytymään herkuista. Meillä on esikoisen synttärisuklaata jääkaapissa, enkä ole edes ajatellut haluavani sitä, vaikka rakastan suklaata kaikissa muodoissaan. En sortunut konvehteihin, enkä kekseihin enkä pulliin eilen kylässä, vaan pyysin kiltisti banaanin. Hyvä minä! Hieman hirvittää, miten ensi viikonlopun laivareissulla mahtaa tapahtua, mutta onneksi menen sinne isoäitini, enkä ystävien kanssa, niin ei tule ainakaan alkoholista kaloreita. Mutta isoäitini tuntien, ruokapöydissä tulee istuttua hartaasti, mutta toisaalta buffetit notkuvat kaikkia ihania terveellisiä herkkuja, että tuskin sorrun mihinkään aivan typerään. Ja jos painoni on laskenut ensi viikolla yhtä hyvin kuin nyt, olen ansainnut jälkiruoan ja lasin viiniä ;)

Jos sitä sitten ryhtyisi miettimään tämän päivän ruokapuolta. Meillä ei kaapissa taida olla muuta kuin keräkaalia kahdessa värissä, joten on kai pakko mennä kauppaan. Pitänee syödä jotain ensin, nälkäsenä kauppaan meno kun ajaa samaa kuin haialtaaseen sukeltaminen verta vuotavan haavan kanssa.

Proteiinijauhosta

Näin kasvissyöjänä laihduttaessa riittävästä proteiinin saannista tulee usein ongelma. Syön munia ja maitotuotteita, mutta silti saan normaaliruoalla harvoin kasaan edes sen kilo/ihannepainokilo, kun kalorit huomaamatta päivän aikana jäävät 1200 kaloriin. Proteiinin saanti on tärkeää, sillä haluan menettää ainoastaan läskiä, en lihasta.

Toinen ongelmani on se, että olen surkea syömään aamulla yhtään mitään. Sen takia ravinnonsaantini on epätasapainossa, syön usein ensimmäisen ateriani viiden aikaan päivällä, kun laitan perheelle ruokaa ja puputan nälkääni siitä iltaan asti, toinen vinkki siihen, miten kiloni ovat kertyneet.

Ratkaisin molemmat edellä mainitut ongelmat ostamalla ison satsin proteiinijauheita. Teen siitä aamulla itselleni pirtelön ja juon sen. Annoksessa on 152 kaloria, 28g proteiinia, 1,9g hiilihydraattia ja 3g rasvaa. Se pitää nälkää yllättävän kauan ja sokerit tasapainossa. Olo on reipas ja pirteä, eikä pirtelön juominen tuota samanlaista pahaa oloa kuin kiinteä aamupala. 

Jos illalla huomaan kaloreiden jääneen huolestuttavan alas tai proteiini/hiilihydraatti/rasva-suhteen olevan epätasapainossa, eikä mieleni tee enää syödä mitään, pirtelö kelpaa silloinkin. Ja kun makuna on mm. minttusuklaa ja kermakeksi, niin makeanhimon saa tyydytettyä samalla ;) Proteiinijauheella voi myös korvata osan jauhoista leivonnaisissa ja se käy makeuttajana ja proteiinilisänä smoothieissa.

Olen kiihkeä aidon ruoan kannattaja, minusta ihmisen pitäisi syödä mahdollisimman käsittelemätöntä ja puhdasta, lähellä tuotettua ruokaa, mutta tässä asiassa olen joutunut joustamaan, ainakin toistaiseksi, sillä ilman proteiinijauhetta laihduttamiseni olisi huomattavasti vaikeampaa. Yritän muuten syödä mahdollisimman monipuolisesti ja terveellisesti, joten annettakoon tämä minulle anteeksi, kunnes olen lähellä normaalipainoa.

Porkkanoista ja himosta päästä ulos

Lääkäri kertoi eilen nilkkani todennäköisesti venähtäneen ja sanoi, että siinä täytyy pitää teippiä ainakin viisi päivää. Eli treenit saavat odottaa ensi viikkoon. Kirottua. Kun ilmatkin kerrankin suosisivat. No, ei auta itku markkinoilla, pitää vain toivoa, että nilkka kestää ensi keväänä odottavat juoksut.

Minun kaloritavoitteeni päivässä on noin 1400 kaloria, mutta syömiseni ovat jääneet joka päivä tällä viikolla alle tuhannenkahdensadan, eilen alle tuhannen. Syön viiden aikaan kunnon täyttävän aterian, eikä sen jälkeen enää vain ole nälkä. Puputan television ääressä illalla porkkanoita makeiden herkkujen korvikkeena ja olen täysin tyytyväinen. Eilen kerta kaikkiaan vain unohdin syödä iltapalaa, koska pelasimme mieheni ja tämän siskon kanssa Monopolya yöhön asti. Pitänee korjata asia hieman isommilla viikonloppusyömisillä ettei elimistö menisi säästöliekille. Tai eniten pelottaa, että jos nyt paino tippuu hyvin, tunnen kiusausta myöhemminkin pitää väkisin isoa vajetta ja kokemuksesta tiedän, että se kostautuu hallitsemattomilla ahmimiskohtauksilla.

By Stephen Ausmus [Public domain], via Wikimedia Commons

Porkkanat ovat olleet minulle henkireikä nyt laihdutuksen aikana. Suurin osa kiloistani on kertynyt iltasyömisistä, siis siitä, että olen tottunut mussuttamaan jotain koko illan, kun istumme mieheni kanssa sylikkäin sohvalla ja pelaamme tai katsomme elokuvia. Yritän vieroittautua tavasta, mutta nyt porkkanat ja kevyt dippi toimii loistavasti himojenkarkoittajina ja nostaa mukavasti päivän kasvismäärää. Ja niissä on paljon vitamiineja, jotka tekevät hyvää mm. iholle (yritän näin ajatellen välttää sitä tosiasiaa, että minusta taitaa tällä menolla tulla oranssi, tai kani)! Ja dippivihannekset ovat loistava vaihtoehto illanistujaisten sipseille ja poppareille! Aika monta kertaa olen huomannut, että jos olen suikaloinut ison kasan vihanneksia, ne huomaamatta häviävät paljon sipsejä tiuhempaan tahtiin. 

Tänään vaaka oli kiltti minulle. Se väitti, että pudotusta olisi neljän päivän aikana tapahtunut 1,6 kiloa, mutta pitänee ottaa huomioon edellisen viikonlopun repsu alkoholin suhteen, mikä lisää turvotusta, sekä eilisen vähä syöminen. Silti tuntuu hyvältä nähdä paino noin alhaalla. Pitää vain muistaa, ettei saa masentua, vaikka paino taas nousisikin.

Haluan ulos kävelylenkille ja pulkkailemaan lasten kanssa. Parantuisipa tuo kinttu pian.