Herkuista ja itsensä hemmottelusta

Aloitin vuoden alusta herkkulakon. Herkuilla tarkoitan siis niitä ruoka-aineita, joilla ei ole minkäänlaista ravintoarvoa ja jotka lihottavat, aiheuttavat syyllisyyttä ja väsyttävät. Niitä, joita moni meistä voi ahtaa sisäänsä niin paljon, että napa on ratketa. Karkkeja, jäätöä, sipsejä, popcornia, leivonnaisia, sokerimaitosuklaata... Niitä, joista moni meistä on jollain kummallisella tavalla hirvittävän riippuvainen. 

Olen jo pidemmän aikaa tiedostanut, etteivät edellä mainitut ruoka-aineet tee minulle lainkaan niin hyvää, kuin mitä olen tunnetasolla ajatellut. Ne eivät saa minua tuntemaan itseäni onnistuneeksi pitkän päivän jälkeen. Ne eivät lohduta huonona päivänä, eivätkä täytä sitä kummallista tyhjää oloa, kun makaa sohvalla ja katsoo elokuvia ja haluaa jotain. Eivätkä ne oikeastaan edes maistu niin hyvältä, kun niiden ajattelee maistuvan silloin kun niitä eniten haluaa. Ne eivät ole enää pitkään aikaan tarjonneet minulle mitään, mikä korvaisi niiden aiheuttamat haitat. En siis tarvitse niitä.

Mutta kyllähän ihmisen on nautittava ruoasta, me elämme siitä ja joudumme syömään sitä joka päivä elämämme loppuun asti. Juuri siksi ruoan on oltava ravitsevaa ja hyvää. Herkkujakin täytyy saada silloin tällöin, minun mielestäni jokainen päivä on herkun arvoinen. Ja kun makaa sohvalla ja katsoo elokuvia, on pakko saada jotain.

Oranges With Leaves by Master isolated images

Joten hylkäsin ajatuksen siitä, että herkkujen pitäisi olla jotain ekstraa ja päätin, että koska olen tällainen herkkuperäsin, herkkujen on oltava osa päivittäistä, ravitsevaa ruokavaliotani. Eli herkkujen täytyy olla paitsi hyvänmakuisia, myös ravintoarvoiltaan terveellisiin elämäntapohin sopivia.

Mainitsin jo aiemmin proteiinipirtelön, makuvaihtoehtoja löytyy niin paljon, että jokaiseen herkkuhetkeen luulisi löytyvän sopivan. Toinen aivan ehdoton on maitorahka vapaavalintaisella makeutuksella, kuten hunajalla, stevialla, marjoilla tai vaikka vauvojen hedelmäsoseilla. Jäähdytettynä voittaa jäätelön mennen tullen, etenkin jos satutte löytämään jostain vaniljaesanssia. Namia ja pitää proteiinit korkealla. Sitten on tietysti itse tehty suklaa, tummaa kaakaojauhoa, voita, kermaa, makeutusta ja esimerkiksi pähkinöitä, kuivattuja hedelmiä, piparminttuesanssia tai marjoja. Pieni pala riittää viemään makeanhimon, menkkakiukun ja huonon tuulen.

Mutta yksinkertaisin herkku on hedelmä, jonka on itse erikseen hakenut kaupasta, valinnut huolella ja nauttinut haluamassaan paikassa ajatuksella.

Kuten moni lahduttamista harkinnut on kuullut, tärkeintä on arvo, jonka ruoalle antaa. Kun syö ajatuksella ja tunteella, keskittyen jokaiseen suupalaan, pienikin annos tyydyttää paremmin kuin rekkalastillinen huolimattomasti teeveen ääressä tai ruuhkabussissa kiskottuja suklaapatukoita ja sipsipusseja.

Itseään on hemmoteltava, päivittäin.